"Naaburger on sarjakuvien tuplalihis! Kiitetyn vaihtoehtosarjakuvataiteilijan yllättävä rimanalitus!!! Tämän väsähtäneen huumoripläjäyksen päähenkilö Naaburger on kuin pannullisen huoltoasemakahvia vetänyt Sulo Vilen ja pottumuusiövereissä raahustava Sörsselsön samassa persoonassa. Eli pikemminkin tylsä ja surullinen kuin lainkaan hauska. Paitsi jos nautitte vahingonilosta, kuten kaikki muutkin. Luvassa on siis ahdistava tyhmyyden ja karkeuden kavalkaadi ja kömpelöä puskahuumoria. Tökerö tuotos." - Tekijä

Naaburger on Karvisen, Masin ja Viivin & Wagnerin vanavedessä kasvanut sarjakuva, jossa on kuitenkin jotain omituisen vinksahtanutta. Taiteilija Aapo Rapi on sijoittanut päähenkilönsä edellä mainittujen esikuvien kolkon klaustrofobisiin maailmoihin, mutta jättänyt tämän vaille päämäärää. Naaburger on juuri SE kiireetön vanhapoika, joka notkuu päivät nakkikioskin liepeillä - SE verryttelyhousuinen sohvaperuna, joka saapuu ensimmäisenä kolaripaikalle - SE plösähtänyt tollo, jonka tiedonjano on loputon, mutta ymmärrys kovin rajallinen. Walt Whitmania mukaillen: tälle miehelle jokainen asia maailmassa on täydellinen ihme. Vaikka Rapin piirtämän päähenkilön aivotoiminta tuntuu olevan kultakalan tasolla, on tässä miehessä silti jotain kovin tuttua ja (sivustaseuraavan harmiksi) myös oudon sympaattista.

Aapo Rapi tunnetaan lämminhenkisistä mummotarinoistaan ja vaihtoehtoisista omakustanteistaan. Naaburger on Rapin mainstream-sarjakuva, tai sen irvikuva, joka joko naurattaa tai pitää haudanvakavana.

> Katsele kuvanäytteitä:   1   2   3   4   5
> Näytesivut ja kansi painokelpoisina (JPG / ZIP)

Varoitamme: Apinatarhan tekijöiden uusinkin teos sisältää kosolti mustaa huumoria, väkivaltaisia kuvia, sarjakuvallisia keksintöjä sekä katsauksia ihmismielten pimeisiin osiin.

Miksi taidegallerian yövartijalla on silmät mustana? Keitä ovat kaksi pikkurikollista, jotka rettelöivät ja haastavat riitaa Pariisin keskustassa, ja miksi ihmeessä samat hahmot esiintyvät myös taidenäyttelyn maalauksissa? Uhkapeliä on vaivihkaa auki keriytyvä rikosmysteeri, mutta myös viiltävän ironian ja sysimustan huumorin läpitunkema tarina petoksesta, riskinotosta ja autoista, joilla on aasinkorvat.

Florent Ruppertia ja Jérôme Mulot'ta on hyvästä syystä tituleerattu sekä älykkään sarjakuvan tulevaisuudeksi että hävyttömiksi kauhukakaroiksi. Uhkapeliä on taiteilijoiden toinen suomeksi julkaistu teos.

> Lue arvosteluja: Parnasso, Image, Kvaak, Sarjakuvantekowiki, Sarjainfo, Kaleva
> Katsele kuvanäytteitä:   1   2   3   4
> Näytesivut ja kansi painokelpoisina (TIF / ZIP)

"It's exhilarating to see a publication like this that's made with so much care, love and thought." - Giant Robot

"Suorastaan tyrmäävä." - Helsingin sanomat

"Proof positive that Finland is spawning some of this new century's most distinctive innovators." - Paul Gravett

Kansainvälisesti palkitun antologiasarjan kymmenes osa on poikkeuksellinen sarjakuvateos - GlömpX on kolmiulotteista sarjakuvaa. Se on todistus siitä, että sarjakuvan maailma ei ole litteä, vaan pyöreä. GlömpX osoittaa, miten moniin suuntiin sarjakuvailmaisulla voi kurottaa ja miten suhteellisuusteoria toteutuu sarjakuvamuodossa.

Viisitoista kotimaista taiteilijaa sisältävä suuri, värikäs ja kovakantinen kirja julkistetaan yhdessä samannimisen näyttelyn kanssa. Kokonaisuus on ensi kertaa esillä maaliskuun alussa Bolognan Bilbolbul-sarjakuvafestivaaleilla, josta GlömpX aloittaa kaksivuotisen 10-vuotisjuhlakiertueen eri puolille Eurooppaa.

Kirja sisältää soundtrackin mukana tulevalla CD-levyllä. GlömpX on toimittajansa Tommi Musturin viimeinen Glömp-kirja. Teoksen pääkirjoituksen sanat "The end and a beginning." lupailevat kenties jatkoa, mutta kenen toimesta ja missä muodossa?

GlömpX:n taiteilijat ja muusikot: Sami Aho, Amon Düde, Jan Anderzén, Duuserit, Fricara Pacchu, Roope Eronen, Jyrki Heikkinen, The Hoopo, Kiiskinen, Reijo Kärkkäinen, Jarno Latva-Nikkola, Hanneriina Moisseinen, Tommi Musturi, Pauliina Mäkelä, Nuslux, Aapo Rapi, Anna Sailamaa, Katri Sipiläinen, Sonja Salomäki, Janne Tervamäki ja Amanda Vähämäki.

> Lue arvosteluja: Arthur, Helsingin Sanomat, Aamulehti, Voima, Keskisuomalainen
> Katsele näytesivuja:   1   2   3   4   5   6
> Näytesivut ja kansi painokelpoisina (TIF / JPG / ZIP)

"Kuningas Toffee on mielikuvituksellinen tarina siitä, millaista elämä olisi, jos maailmaa johtaisi ahne, itsekäs ja julma, omille mielihaluilleen antautuva hallitsija..." - Tekijä

Albumin toffeenhimoinen kuningas käyttää kaikki keinot makeanhimonsa tyydyttämiseksi. Kansan selkänahkaa ei säästetä, kun valtakunnan makeisvarastot alkavat ehtyä. Rapi piirtää teoksessa herkullisen satiirin vallasta ja sen tuomasta todellisuudentajun hämärtymisestä.

Osia kuningas Toffeen tarinasta on aiemmin voitu lukea Rapin pienipainoksisista omakustanteista. Nyt julkaistava Kuningas Toffee sisältää kaikki aiemmin julkaistut sarjat sekä yli puolet uutta materiaalia. Toffeen saaga saadaan näin viimein päätökseen.

Teos on Aapo Rapin kolmas täysmittainen sarjakuva-albumi.

> Lue arvosteluja: Karjalainen, Voima, Sarjainfo, Joensuun ylioppilaslehti, Unikankare
> Katsele näytesivuja:   1   2   3   4
> Näytesivut ja kansi painokelpoisina (TIF / ZIP)

"Tähän kohtaan laittaisimme normaalisti sopivan lainauksen liittyen julkaisemaamme teokseen. Poika kulta on kuitenkin kirja, joka puhuu itse puolestaan." - Kustantaja

Poika kulta (ransk. alkuteos Mon fiston, Actes Sud 2006) on flaamilaisen Olivier Schrauwenin esikoisteos. Schrauwen, joka vieraili viime syyskuussa myös Helsingin sarjakuvafestivaaleilla, on tällä hetkellä uuden belgialaisen sarjakuvan kiinnostavimpia nimiä. Sekä kriitikot että lukijat ovat ylistäneet hänen Poika kultaansa kilvan ympäri Eurooppaa.

Animaatiota ja sarjakuvaa opiskelleen Schrauwenin esikoisalbumissa yhdistyvät vanhojen sarjakuvamestareiden (kuten McCay) tekninen osaaminen, absurdi komiikka ja psykologisesti terävä henkilökuvaus. Poika kulta on lempeän ironinen tarina patriarkaatin ruumiillistumaa muistuttavasta isästä sekä hänen surkuhupaisasta pojastaan.

Poika kullan keskiössä on isän ja pojan yhteinen kasvutarina, joka ilmentää heidän keskinäistä vierauttaan. Kertomus on sävyltään surumielisen absurdi. Käsinukenkokoinen pojanhahmo ei täytä isänsä mahtipontisia vaatimuksia, vaan ylevän voimatunnon sijaan tämä pikku-rääpäle edustaa maskuliinisessa kulttuurissa anti-miehuutta.

Monitasoisten symbolisten viitteiden takia albumiin soveltuvat useat erilaiset tulkintavaihtoehdot. Kenen tarinasta Poika kullassa on kyse, jää lopulta jokaisen lukijan pääteltäväksi.

Teos julkaistaan yhteistyössä tamperelaisen Kreegah Bundolo -kustantamon kanssa suurikokoisena nelivärisenä kirjana.

> Lue lisää teoksesta

> Lue arvosteluja:Helsingin Sanomat, Aamulehti1, Aamulehti2, Kvaak, Lumonetti, Keskisuomalainen, Rytmi, Sarjainfo, Satakunnan kansa
> Katsele näytesivuja:   1   2   3
> Näytesivut ja kansi painokelpoisina (JPG / ZIP)

"Korpi-Peten kootut on näkemisen arvoinen sarjakuva. Se on omalaatuinen, sydämen särkevä pieni teos." - Warren Ellis

Korpi-Peten kootut (engl. alkuteos Tales of Woodsman Pete, Top Shelf 2006) on lukuisia pienkustanteita julkaisseen ja animaatioistaan tunnetun yhdysvaltalaisen Lilli Carrén tähänastinen pääteos.

Korpi-Peten kootut koostuu lyhyistä novelleista, jotka kertovat metsässä asuvasta erakkomiehestä. Korpiseutujen sankarin nimi on kaikessa yksinkertaisuudessaan Pete; nimi kuvastaa hyvin hahmon anonyymia jokapäiväisyyttä. Korpi-Peten maailma on sivilisaation ulkopuolelle jäävä nimetön alue, missä linnut laulavat ja lauantai-iltaisin voi hypätä huoletta nakuna polkkaa ympäri tuvan lattiaa kenenkään siitä häiriintymättä. Pete herää aamuisin kellon soittoon, rientää metsälle, syö saaliinsa ja ajelee partansa. Ja sitten tulee yö, ja seuraava päivä, ja yö. Peten paras ystävä on lattialla makaava täytetty karhuntalja Filip, jonka kanssa Pete pohdiskelee ihmiselämän tarkoitusta.

Yksinäisyyttä ja ystävyyttä käsittelevä albumi huokuu Carrén teoksille ominaista lämpöä ja lempeyttä. Korpi-Peten kootut on sympaattinen kunnianosoitus yksinäiselle ihmiselle ja hänen arkisille rutiineilleen. Peten hahmo on sukua kansantarinoiden mielikuvitusrikkaille seikkailijoille, hänessä yhdistyvät lapsenomainen kiinnostus ympäristöönsä, naivistinen viattomuus sekä ihmisille luonteenomainen ahneus. Peten kanssa ei voi retkeillä nauramatta.

> Lue lisää teoksesta

> Lue arvosteluja: Aamulehti, Helsingin Sanomat, Keskisuomalainen, Sarjainfo, Kvaak
> Katsele näytesivuja:   1   2   3
> Näytesivut ja kansi painokelpoisina (TIF / ZIP)

"On harvinaisen palkitsevaa löytää taiteilijoita, jotka ovat paneutuneet näin syvällisesti teoksistaan kumpuaviin filosofis-teoreettisiin kysymyksiin ja tästä huolimatta pystyvät pitämään teoksensa mukaansatempaavan kevyinä." - Bart Beaty, Comics Reporter

"Ruppert ja Mulot ovat oikeasti uutta. Nämä tyypit  tekevät sarjakuvalla mitä haluavat siinä kun muut sen mitä osaavat." - Johanna "Roju" Rojola, sarjakuvataiteilija

Tarina alkaa kahden valokuvaajan murtautuessa eläintarhaan keräämään todisteita mahdollisesta elefanttien seksuaalisesta hyväksikäytöstä. Sävy käy siis selville heti ensimmäisestä sivusta alkaen.

Apinatarha on ihmeellinen ja absurdi sarjakuva-albumi, jossa terävä huumori yhdistyy nerokkaaseen piirrokseen ja mestarilliseen kerrontaan. Albumi koostuu useista episodeista, joissa mainitut ei-aina-niin-kovin-mukavat valokuvaajamme (tekijöiden alter egot) esittelevät työnsä eri puolia. Kirjan sisällä viitatataan useasti web-sivustoon, jossa albumin tapahtumat ja taittelutehtävät heräävät eloon animaatioiden muodossa.

Siinä missä useimmat sarjakuvataiteilijat vastaavien lähtökohtien äärellä kadottaisivat kerronnan kokonaan, onnistuvat Ruppert ja Mulot luomaan valaisevan sarjakuvakokemuksen. Tämä kirja on ainutlaatuinen, kiehtova ja inspiroiva niin sarjakuvaa lukevalle kuin sitä tuntemattomalle. Bart Beatya toistamiseen siteeraten "Ainoa asia, mikä voi suistaa tämän duon on se, että he tietävät olevansa tulevia neroja."

> Katsele näytesivuja:   1   2   3
> Lue arvosteluja: Helsingin Sanomat, Aamulehti, Ylen uutiset, Katuoja, Bart Beaty, Sue, Sarjainfo, Lumonetti
> Kuuntele radiohaastattelu: Ruutujätkä / YleX
> Näytesivut ja kansi painokelpoisina (TIF / ZIP)

"Jarno Latva-Nikkola piirtää sarjakuvia, joissa kuohuttava roisius muuttuu koskettavaksi kauneudeksi. Kaiken lisäksi Jarno on hauska. Mitä muuta voi esikoisalbumilta toivoa? Ei mitään. Kaikki on tässä!" - Tri P. A. Manninen

"Jarno on tämän hetken lempitaiteilijoitani Suomessa. Latva-Nikkolan todellisuudenkuvaus ja hikoilevat henkilöhahmot ovat niin jäljittelemättömän ankeita, että lukijan kurkkua kuristaa alusta loppuun ja kauan sen jälkeenkin." - Ville Ranta, sarjakuvataiteilija

Jarno Latva-Nikkolan debyyttialbumi on räävitön trippi ihmissuhteen pimeään puoleen. Kirjan kuviteltu päähenkilö, Jarno Latva-Nikkola, koettaa omintakeisin keinoin parantaa väljähtynyttä parisuhdettaan. Kun antisankarimme erinäisten käänteiden jälkeen päätyy tunteiden maisterin puheille, saavat rakkauden lait uuden loogisen muodon.

Jos auktoriteetteja ja instituutioita vastaan kuuluu kapinoida, Latva-Nikkola tekee sen arvosanalla 10+. Aiemmin lukemattomissa antologioista kulttimaineeseen nousseen tekijän sarjakuvissa kuplii kaikelle irvaileva huumori ja undergroundin henki. Albumin kerronta kulkee käänteikkäänä Latva-Nikkolan elämänmakuisen piirroksen tukemana. Tämä tekijä ei kaihda hikeä!

"Sadasosalla hävitty rakkaustarina." - Jarno Latva-Nikkola

> Katsele näytesivuja:   1   2   3
> Lue arvosteluja: Helsingin Sanomat, Aamulehti, Savon Sanomat, Lumonetti, Kvaak, Sue, Sarjainfo, Kuiskaaja
> Kuuntele radiohaastattelu: Ruutujätkä / YleX
> Näytesivut ja kansi painokelpoisina (TIF / ZIP)