Huuda Huuda

Korpi-Peten kootut (alk. Tales of Woodsman Pete) on monivivahteinen kertomus yksinäisyydestä. Lilli Carrén kirja henkii samaa tarinankerrontahenkeä kuin vanhat kansansadut. Kokoelman novellit kuvaavat yksinäisen miehen yrityksiä tulla sinuiksi itsensä kanssa ja sopeutua erakon osaansa.

Albumi koostuu lyhyistä novelleista, joissa sivilisaatiosta vieraantunut Pete pohdiskelee korpimökissä elämäänsä. Peten ainoa ystävä on hänen lemmikkikarhunsa Filip. Filip ei tosin paljon puhu – hän on täytetty karhunnahka, jonka päällä karhun isäntä iltaisin istuskelee ja tarinoi menneisyydestään.

Lilli Carré on onnistunut vivahteikkaalla huumorillaan ja lakonisella kerrontatyylillään tuomaan Peten persoonasta ja elämästä sen kaikkein olennaisimman esille. Novellit muistuttavat tiiviydessään aforismeja: jokainen novelli kiteyttää jonkin totuuden Peten luonteesta ja askeettisesta arjesta.

Pete on aito metsien mies lakki päässä kesällä ja talvella. Hänen suomalaisena kohtalotoverinaan voi kenties pitää Veikko Huovisen Havukka-ahon ajattelijaa Konsta Pylkkästä. Samoin kuin Pylkerö myös Korpi-Pete kehittelee omaa kotikutoista filosofiaansa oivaltaakseen, mikä on ihmisen paikka kosmoksessa sekä ylläpitääkseen jonkinlaista mielekkyysperiaatetta. Carrén kirjan korpisankarin elämänasenne välittyy lukijalle sekä Peten tekojen että hänen puheensa kautta. Petessä on nimittäin hitunen suupaltin vikaa:

”Jutussa taisi olla joitakin aukkoja. Kaikkia yksityiskohtia on vaikea muistaa… Pitää vain sitoa muistissa olevat pätkät yhteen ja toivoa että tarina pysyy jotenkuten kasassa”.

Vaikka novellit kuvaavat pääosin Peten arkisia puuhasteluja ja päivittäisiä rutiineja, tapahtumia sävyttävät luovan kaaoksen elementit. Lukijan kiinnostuksen Peteä kohtaan herättää miehen yritykset täyttää arjen pysähtyneisyyttä ja tyhjyyttä mitä eriskummallisimmilla tavoilla. Korpi-Peten kootut on täynnä absurdeja sattumuksia, Pete eläimineen edustaa lukijalle kummajaista jälkimodernissa maailmassa: korpien miehellä ei ole puhelinta, tietokonetta tai edes kalenteria vaan Pete mittaa vuosien kiertoa partansa kasvusta. Hänen elämänrytminsä mukailee jossain määrin luonnonrytmiä. Peteä ei kuitenkaan kannata kutsua naturistiksi.

	”Olin kiinnostunut siitä, kuinka ihmiset koettavat selitellä jälkikäteen heidän henkilöhistoriaansa. Todelliset tapahtumat sumentuvat muisteluissa ja tarinat alkavat muistuttaa pikemminkin fiktiota kuin todenperäistä selvitystä henkilön elämästä. Halusin luoda hahmon, joka elää eristyksissä muista ihmisistä ja koettaa ylläpitää ajatusta elämänsä mielekkyydestä kertomalla yhä uudelleen ja uudelleen tarinoita itsestään itselleen, jotta voisi välttää todellisten tapahtumien kohtaamisen.”	Näytesivu 1 Näytesivu 2 Näytesivu 3 > Teostietoihin > Tekijäesittelyyn
	Korpi-Peten kootut (alk. Tales of Woodsman Pete) on monivivahteinen kertomus yksinäisyydestä. Lilli Carrén kirja henkii samaa tarinankerrontahenkeä kuin vanhat kansansadut. Kokoelman novellit kuvaavat yksinäisen miehen yrityksiä tulla sinuiksi itsensä kanssa ja sopeutua erakon osaansa. Albumi koostuu lyhyistä novelleista, joissa sivilisaatiosta vieraantunut Pete pohdiskelee korpimökissä elämäänsä. Peten ainoa ystävä on hänen lemmikkikarhunsa Filip. Filip ei tosin paljon puhu – hän on täytetty karhunnahka, jonka päällä karhun isäntä iltaisin istuskelee ja tarinoi menneisyydestään. Lilli Carré on onnistunut vivahteikkaalla huumorillaan ja lakonisella kerrontatyylillään tuomaan Peten persoonasta ja elämästä sen kaikkein olennaisimman esille. Novellit muistuttavat tiiviydessään aforismeja: jokainen novelli kiteyttää jonkin totuuden Peten luonteesta ja askeettisesta arjesta. Pete on aito metsien mies lakki päässä kesällä ja talvella. Hänen suomalaisena kohtalotoverinaan voi kenties pitää Veikko Huovisen Havukka-ahon ajattelijaa Konsta Pylkkästä. Samoin kuin Pylkerö myös Korpi-Pete kehittelee omaa kotikutoista filosofiaansa oivaltaakseen, mikä on ihmisen paikka kosmoksessa sekä ylläpitääkseen jonkinlaista mielekkyysperiaatetta. Carrén kirjan korpisankarin elämänasenne välittyy lukijalle sekä Peten tekojen että hänen puheensa kautta. Petessä on nimittäin hitunen suupaltin vikaa: ”Jutussa taisi olla joitakin aukkoja. Kaikkia yksityiskohtia on vaikea muistaa… Pitää vain sitoa muistissa olevat pätkät yhteen ja toivoa että tarina pysyy jotenkuten kasassa”. Vaikka novellit kuvaavat pääosin Peten arkisia puuhasteluja ja päivittäisiä rutiineja, tapahtumia sävyttävät luovan kaaoksen elementit. Lukijan kiinnostuksen Peteä kohtaan herättää miehen yritykset täyttää arjen pysähtyneisyyttä ja tyhjyyttä mitä eriskummallisimmilla tavoilla. Korpi-Peten kootut on täynnä absurdeja sattumuksia, Pete eläimineen edustaa lukijalle kummajaista jälkimodernissa maailmassa: korpien miehellä ei ole puhelinta, tietokonetta tai edes kalenteria vaan Pete mittaa vuosien kiertoa partansa kasvusta. Hänen elämänrytminsä mukailee jossain määrin luonnonrytmiä. Peteä ei kuitenkaan kannata kutsua naturistiksi.	Pete, Filip ja kuutamo.
	“Pete on eristäytynyt yhteiskunnan ulkopuolelle lähinnä siksi, että hän saavuttaisi jonkin asteisen mielenrauhan, ei siksi, että hän olisi järisyttävän kiinnostunut luonnonilmiöistä. Pete lumoutuu satunnaisesti ainoastaan tähdistä – mutta yleensä hän tuntee vain kateutta ja tuhoamishalua luomakuntaa kohtaan.” Peten ohella kirjassa ei juuri esiinny muita hahmo – jos Filip, oksilla laulavat linnut ja täytetyt hirvenpäät korpimökin seinällä jätetään laskuista. Albumin puolivälin tietämillä tarinaan ilmestyy kuitenkin legendaarinen mieshahmo Paul Bunyan. Vaikka Pete ja Paul edustavat keskenään erilaisia miestyyppejä, heidän kohtalonsa limittyvät Carrén kirjassa toisiinsa. Peten kertoessa Bunyanin seikkailuista hän kertoo viime kädessä itsestään. Paulin hahmon avulla Pete koettaa selvittää kysymystä omasta alkuperästään. Mieshahmoja yhdistää toisiinsa kyvyttömyys tasapainoiseen kommunikointiin muiden ihmisten kanssa. Kun Bunyan suutelee rakastettuaan, nainen tukehtuu hänen suudelmaansa. Kirjan alussa annetaan puolestaan viitteitä, että Pete olisi hirvimetsällä ampunut puolivahingossa vaimonsa. Tai tukehduttanut tämän siitepölyyn. Tai - - - Petellä ja Bunyanilla on kumpaisellakin taakkana oma vuorensa ja merensä. Siksi he asuvat metsässä ja kaipaavat kuulijoita tarinoilleen. Haastattelun ja tekstin toteutti Tiina Lehikoinen.