Huuda Huuda

Olivier Schrauwen (s. 1977, Belgia) on kansainvälisesti arvostettu belgialainen sarjakuvan tekijä. Schrauwen on opiskellut animaatiota Gentissä sekä sarjakuvaa Saint-Lucissa Brysselissä. Hänen sarjakuviaan on julkaistu antologioissa kuten Hic Sunt Leones, Beeldstorm, Demo, INK, Zone5300 ja Spirou.

Schrauwenin vuonna 2006 julkaistu esikoisteos Poika kulta uudistaa kerronnallaan perinteistä sarjakuvakerrontaa. Poika kullan tarina tuodaan lukijan eteen dynaamisina kuvina, joiden asetelmat ovat tunnistettavia ja symbolisilta merkityksiltään hyvin latautuneita. Schrauwen käyttää kerronnassa hyväkseen klassisia piirreanalyyseja. Henkilöhahmojen psyykkiset ominaisuudet piirtyvät esiin heidän ruumiinpiirteiden, eleiden ja liikekielen kautta.

Schrauwenin piirrostyyli on omaperäinen pastissi Pikku Nemon aikalaisesta yhdysvaltalaisesta sanomalehtisarjakuvasta. Poika kulta on teknisesti briljanttityö, jossa yhdistyvät vanhojen mestareiden mahtipontinen piirrostyyli sekä toisaalta arvoituksellinen tarina pienestä suttuisen näköisestä pojan hahmosta.

Poika kulta on absurdi kasvukertomus, joka kuvaa patriarkaatin kulttuurin ruumiillistumaa muistuttavan Isän ja hänen Poika kultansa elämää. Isä ja poika seikkailevat albumin aikana useissa eri paikoissa, kuten golfkentällä ja eläintarhassa. Nämä vaihtuvat miljööt toimivat metaforisina näyttämöinä heidän keskinäiselle suhteelleen. Yhteistä tapahtumaympäristöille on se, että niissä kulminoituu näiden kahden hahmon välinen erilaisuus.

	*"Ehkäpä isä vain pitelee kädessään vanhaa sukkaa ja puhelee tälle." - - "Mutta tarinaan on piilotettu myös Pinocchio: lopulta pojasta tulee todellinen."*	Näytesivu 1 Näytesivu 2 Näytesivu 3 > Teostietoihin > Tekijäesittelyyn
	Olivier Schrauwen (s. 1977, Belgia) on kansainvälisesti arvostettu belgialainen sarjakuvan tekijä. Schrauwen on opiskellut animaatiota Gentissä sekä sarjakuvaa Saint-Lucissa Brysselissä. Hänen sarjakuviaan on julkaistu antologioissa kuten Hic Sunt Leones, Beeldstorm, Demo, INK, Zone5300 ja Spirou. Schrauwenin vuonna 2006 julkaistu esikoisteos Poika kulta uudistaa kerronnallaan perinteistä sarjakuvakerrontaa. Poika kullan tarina tuodaan lukijan eteen dynaamisina kuvina, joiden asetelmat ovat tunnistettavia ja symbolisilta merkityksiltään hyvin latautuneita. Schrauwen käyttää kerronnassa hyväkseen klassisia piirreanalyyseja. Henkilöhahmojen psyykkiset ominaisuudet piirtyvät esiin heidän ruumiinpiirteiden, eleiden ja liikekielen kautta. Schrauwenin piirrostyyli on omaperäinen pastissi Pikku Nemon aikalaisesta yhdysvaltalaisesta sanomalehtisarjakuvasta. Poika kulta on teknisesti briljanttityö, jossa yhdistyvät vanhojen mestareiden mahtipontinen piirrostyyli sekä toisaalta arvoituksellinen tarina pienestä suttuisen näköisestä pojan hahmosta. Poika kulta on absurdi kasvukertomus, joka kuvaa patriarkaatin kulttuurin ruumiillistumaa muistuttavan Isän ja hänen Poika kultansa elämää. Isä ja poika seikkailevat albumin aikana useissa eri paikoissa, kuten golfkentällä ja eläintarhassa. Nämä vaihtuvat miljööt toimivat metaforisina näyttämöinä heidän keskinäiselle suhteelleen. Yhteistä tapahtumaympäristöille on se, että niissä kulminoituu näiden kahden hahmon välinen erilaisuus.
	”Kun poika joutuu eläintarhakohtauksessa isästään erilleen, pojan luovuus nousee ensikertaa esiin: poika keksii loistavan pakosuunnitelman krokotiilin vatsasta. Tämä kohtaus on analoginen eläinten pakenemiselle eläintarhasta kohti vapautta. Valitettavasti pojan vapaus jää kovin lyhyeksi.” Schrauwenin töille on tyypillistä maskuliinisuuden ja epämiehekkyyden välisen ristiriidan tarkastelu. Kun Olivierilta kysytään albumin mahdollisista freudilaisista viitteistä, Olivier toteaa, että albumi käsittelee kasvutarinan muodossa isän ja pojan välistä kilpailua. Mutta siinä, missä antiikin sankarit joutuivat suorittamaan isän murhan kasvaakseen pojista miehiksi ja saavuttaakseen itsenäisen subjektin aseman yhteisössä, Schrauwenin albumin poika on kyvytön tekemään edes symbolista isän murhaa. Pojan puhe on albumissa pitkälti isän imitaatiota ja juuri tämä synnyttää teokseen ironisen jännitteen. Isän ylevät lauseet kuulostavat pojan suussa irvokkailta. Vaikka lausumat ovat muodollisesti oikeaoppisia, ne kaikuvat tyhjyyttä. Kertomus alkaa kohtauksella, jossa mies saattelee raskaana olevan vaimonsa sairaalaan. Iloisen perhetapahtuman sijaan miestä kohtaa kuitenkin tragedia, sillä nainen menehtyy vastaanotolla lääkärin epäpäteviin hoitomenetelmiin. Eikä siinä kaikki: synnytyksen ohella myös hautajaiset päättyvät fiaskoon. Ennen kuin nainen on saatettu viimeiselle matkalleen, arkunkantajat tunaroivat hänen ruumiinsa kanssa ja auki revähtäneestä laatikosta tupsahtaa esiin pikkuriikkinen poikalapsi. Prologin perusteella Poika kullan tarua voi tulkita myös siten, että ”kyseessä on vain isän luoma kuvitteellinen poikahahmo”, Olivier tähdentää, ”mutta tapahtumien pojasta tulee todellinen." Albumin tekoprosessi kesti kauan, sillä Schrauwen halusi tehdä kuvistaan autenttisesti "vanhan" näköisiä. Autenttisuuden tunnun saavuttamiseksi Olivier testasi useita erilaisia teknisiä keinoja. Kuvat syntyivät monivaiheisen piirustus- ja väritystyön tuloksena. Tässä prosessissa erästä keskeistä osaa näytteli huonokuntoinen mustesuihkutulostin, tekijä paljastaa. Poika kullan visuaalinen ilme tukee osaltaan albumin teemaa: suttuisen pojan hahmon esiintyminen tyyliltään ylevissä kuvissa on verrattavissa siihen, kuinka huonosti persoonaton pojanhahmo sopii konservatiivisen ja muototietoisen isän tavoitteisiin. Poika kulta ei kykene täyttämään isän unelmia vaan edustaa tälle pikemminkin painajaista. Painajaista, jonka voi tulkita myös isän omien pelkojen heijastumaksi. Vuoden 2007 tammikuussa albumin ranskankielinen laitos oli ehdolla vuoden parhaaksi sarjakuva-albumiksi Angoulemen sarjakuvafestivaaleilla Ranskassa. Haastattelun ja tekstin toteutti Tiina Lehikoinen.	Selviytymistarina Poika kullan tapaan.