Olivier Schrauwen (s. 1977) on uuden belgialaisen sarjakuvan kiinnostavimpia tekijöitä. Hän opiskeli ensin animaatiota Gentissä, lopetti opinnot ja jatkoi niitä sarjakuvan parissa Saint-Lucissa Brysselissä. Hän on kerronnallaan sarjakuvaa uudistava tekijä, jonka piirrostyylissä monenlaiset vaikutteet yhdistyvät omannäköiseksi lopputulokseksi.

Schrauwenin sarjakuvia on aiemmin julkaistu antologioissa kuten Hic Sunt Leones, Beeldstorm, Demo, INK, Zone5300 ja Spirou. Hänen vuonna 2006 julkaistu esikoisteoksensa Poika kulta (ransk. Mon Fiston, Actes Sud) keräsi kiitosta sekä lukijoilta että kriitikoilta eri puolilla maailmaa. Schrauwen on kahdesti ollut ehdolla ranskalaisten Angoulêmen sarjakuvafestivaalien pääpalkinnon saajaksi.

Nykyisin Berliinissä asuva Schrauwen tekee sarjakuvan lisäksi edelleen myös animaatiota.

Olivier Schrauwenia suomeksi:

Mies joka antoi partansa kasvaa (Kreegah Bundolo & Huuda Huuda, 2011)
Kuti#9 (Kutikuti, 2008)
Poika kulta (Kreegah Bundolo & Huuda Huuda, 2008)
Glömp 9 -antologia (Boing Being, 2007)

> Artikkeli teoksesta Poika kulta
> Painokelpoinen valokuva tekijästä (JPG)

Anna Sailamaa (s. 1979) syntyi Pohjois-Suomessa Torniossa. Hän aloitti sarjakuvien teon Taideteollisessa Korkeakoulussa Helsingissä 2000-luvun alussa. Tämän jälkeen hänen töitään on voinut nähdä useissa suomalaisissa antologioissa.

Monet Sailamaan sarjakuvista ovat omaelämänkerrallisia, toiset taas jotain täysin muuta. Sailamaa liittyi osaksi Kutikuti-kollektiivia keväällä 2008 ja kuuluu Kuti-lehden toimituskuntaan.

Vuonna 2007 Sailamaa voitti Kemin Pohjoismaisen sarjakuvakilpailun pääpalkinnon, vuotta myöhemmin kansainvälisten Fumetto-festivaalin sarjakuvakilpailun.

Tällä hetkellä hän asuu Helsingissä ja työskentelee osa-aikaisena opettajana lasten kuvataidekouluissa.

Anna Sailamaan tuotantoa:

Paimen (Huuda Huuda, 2011)
While #2 & #2 (Omakustanteita, 2011)
While#1 (Kutikuti, 2010)
Ollaan nätisti (Huuda Huuda, 2008)
Glömp 9 -antologia (Boing Being, 2007)
Sarastus-antologia (Kemin sarjakuvakeskus, 2007)
Sirkus Arkus -antologia (Lahden sarjakuvalinja, 2007)

> Tekijän blogi
> Annan haastattelu Helsingin Sanomista
> Työhuone Kutikuti
> Painokelpoinen valokuva tekijästä 1 (JPG)
> Painokelpoinen valokuva tekijästä 2 (JPG)

Roope Eronen (s. 1982) on kotoisin Tampereelta. Hän on julkaissut omakustannesarjakuvia vuodesta 1997 asti. Myöhemmin hän on julkaissut säännöllisesti sarjakuviaan mm. Glömp-antologiassa, Kuti-lehdessä sekä ylioppilaslehti Uljaassa. Lisäksi hänen teoksiaan on julkaistu ulkomaisissa antogioissa Frederic Magazine, False Flag, NK, The Milan Review, Turbo ja Smittekilde. Eronen kuuluu Kutikuti-kollektiiviin ja osallistuu Kuti-lehden toimittamiseen. Lisäksi hän pyörittää pientä Petomies-kustantamoa puolisonsa Amanda Vähämäen kanssa. Petomies julkaisee Erosen ja Vähämäen omia pienkustanteita sekä lapsille suunnattuja teoksia. Syksyllä 2011 Eronen debytoi myös lastenkirjan kuvittajana, tehden kuvituksen Ulla Kortelaisen kirjaan Puhaltelija.

Sarjakuvien lisäksi hän on toiminut aktiivisesti myös musiikin parissa muusikkona, kustantajana sekä tapahtumajärjestäjänä. Eronen on myös intohimoinen oluen ja elokuvien ystävä. Tällä hetkellä Eronen työskentelee pitkän albumin sekä Amanda Vähämäen kanssa yhteistyössä tehtävän albumin parissa. Lisäksi hän toivoo tekevänsä enemmän lastenkirjojen kuvituksia.

Roope Erosen tuotantoa:

Korjaamo (Petomies 2011)
Koirankakkaa (Huuda Huuda, 2011)
Business Day (Petomies, 2010)
Eläimiä - Animals (Huuda Huuda, 2009)
Time of the Dragon and Other Early Works. (Historiaens, Belgia 2008)
Kuti #1 - 22 (Kutikuti 2006 - 2011)
Glömp #5, 6 & 8 - 10 (Boing Being 2002 - 2009)
Jamma? #1 - 5 (Omakustanne 1999 - 2001)

> Työhuone Kutikuti
> Lal Lal Lal -levy-yhtiö
> Menta Alaska -klubi
> Painokelpoinen valokuva tekijästä (JPG)

Jaakko Pallasvuo (s.1987) opiskelee Kuvataidekatemiassa ja työskentelee kuvittajana jossain Berliinin ja Helsingin välillä.

Huuda Huudan suomeksi julkaisema teos Trophy Hunters on hänen ensimmäinen sarjakuva-albuminsa.

Jaakko Pallasvuon julkaisuja:

Pyytäjät (Huuda Huuda, 2011)
Things Beginning, Things Coming To An End (Kaugummi Books, 2010)
How You Should Make Cement For Mending Stones (Napa Books, 2009)
A Collaborative Project, with Henna Hyvärinen (Kaugummi Books, 2009)
Pegasus Irregular Dwarf Galacy (Kaugummi Books, 2008)
Sans toit ni loi (Kaugummi Books, 2008)

> Tekijän kotisivu
> Painokelpoinen valokuva tekijöistä (JPG)

Jyrki Nissinen (s.1982, Vieremä) on Helsingissä asuva kuvataiteilija ja muusikko sekä tuotteliaimpia suomalaisia sarjakuvantekijöitä. Hänen sarjakuvistaan tunnetuimpia ovat antisankari Borgtron sekä Nyt-liitteessäkin ilmestynyt Auttaja Hai.

Nissisen sarjakuvat ovat absurdeja trippejä täynnä yllättäviä käänteitä ja mustaa huumoria. Toisaalta hänen sarjakuvansa ovat arkisia kuvauksia, joissa pääosan saavat yhteiskunnan syrjäytyneet ja arjen surrealismi. Nissisen viimeisin teos Viihdealus Dream Zone on rujo kuvaus todellisen extreme reality show:n kulisseista.

Nissinen keikkailee muusikkona aktiivisesti niin soolona kuin mm. orkestereidensa Seksihullujen ja Lasketun ajan kanssa.

Jyrki Nissisen tuotantoa:

Tylsät ritarit (Huuda Huuda, 2011) 
Borgtron #1-12 (Leso Lehdet, 2006-2011)
Viihdealus Dream Zone (Zum Teufel, 2010) 
Auttaja Hai (Zum Teufel, 2009)
Yli 10 000 koiran koiranäyttely (Zum Teufel, 2008)
Kaikki vierailuni italialaisessa kodissa (Zum Teufel, 2008)
Nuolee kuin eläin sipsiä (Zum Teufel, 2007)
Kiimaiset maantiesuolan imeskelijät (Zum Teufel, 2005)
Vierailuni italialaisessa kodissa #1-3 (omakustanteita, 2001-2004)
Vainajan velat #1-3 (omakustanteita, 2001-2002)

> Painokelpoinen valokuva tekijöistä (JPG)

Ville Ranta (s. 1978) on Suomen tunnetuimpia sarjakuvataiteilijoita. Häneltä on ilmestynyt useita teoksia, joita on käännetty ranskaksi, ruotsiksi ja puolaksi.

Ranta tunnetaan myös lyhyistä, kantaaottavista sarjoistaan, joita on julkaistu mm. Kaltiossa, Ilta-Sanomissa ja Journalistissa. Vuodesta 2002 vapaana sarjakuvataiteilijana toiminut Ranta asuu Oulussa ja hänellä on kaksi lasta.

Ville Rannan suomenkieliset teokset:

Sankaritekoja (Huuda Huuda, 2011)
Paratiisikirja (WSOY, 2010)
Eräänlaisia rukouksia (Huuda Huuda, 2009)
Kajaani (Asema, 2008)
Julkimot (Wsoy, 2006)
Isi on vähän väsynyt (Asema, 2004)
Engelsmannit tulevat! (Don L Inspirations, 2004)
Sade (Asema, 2003)

> Tekijän blogi ja kotisivu
> Asema kustannus
> Painokelpoinen valokuva tekijästä (JPG, Kuva: Pekka Ala-aho)

Kamagurka (s. 1956, kuvassa etualalla) on flaamien parhaiten tunnettu sarjakuvataiteilija, mutta myös entinen TV- ja teatterijuontaja, joka tätä nykyä keskittyy art brut -henkiseen työhönsä kuvataiteilijana. Parivaljakosta Kamagurka on se, joka kirjoittaa Cowboy Henk -tarinat. Herr Seele (s. 1959, kuvassa taka-alalla) on sarjakuvataiteilija, joka piirtää Henkin seikkailut siihen muotoon, missä sinä ne näet. Elantonsa Seele saa kuitenkin pianojen virittämisestä, maalauksistaan sekä arjesta ihan tavallisena flaamilaisena julkkiksena!

Cowboy Henk -sarjakuva syntyi vuonna 1981 belgialalaiseen sosialistiseen Vooruit -sanomalehteen. Se jatkoi ilmestymistään lehdessä vuoden ajan, kunnes toimitus päätti sarjan lopettamisesta liiallisen vihamielisen lukijapalautteen vuoksi. Henk jatkoi kuitenkin seikkailujaan suositussa ja näkymeksellisessä vaihtoehtojulkaisussa nimeltä Humo. Vuoden 2002 jälkeen uusien Cowboy Henk -sarjojen ilmestyminen on hidastunut, mutta arkistojen kätköissä odottaa lukijaa vallaton kokoelma hyvää sarjakuvaa.

Cowboy Henkiä suomeksi:

Cowboy Henk (Huuda Huuda, 2010)
Kuti#17 (Kutikuti, 2010)

> Kamagurkan kotisivu
> Painokelpoinen valokuva tekijöistä (JPG)

Rui Tenreiro (s. 1979) syntyi Maputossa, Mosambikissa. Peruskoulussa hänelle opetettiin maansa kansallislaulu sekä kuinka vihanneksia kasvatetaan. Samaan aikaan hän oppi myös kuinka varastetaan mandariineja, tanssitaan breakdancea ja syödään vihreitä mangoja suolan kera.

14-vuotiaana Tenreiro muutti pois kotimaastaan vuodeksi, joka sittemmin venyi useammaksi. Tuona aikana hän ehti asua monissa maissa päätyen lopulta Norjaan.

Vuonna 2005 Tenreiro perusti Soyfriends-kustantamon, joka julkaisee pienipainoksia taidekirjoja sekä hänen omia teoksiaan. Samaan aikaan hän työskenteli Norjassa toimittajana, kuraattorina sekä kuvittajana. Pari vuotta myöhemmin hän muutti Ruotsiin, valmistuen Tukholman Konstack-taidekoulun kerrontalinjalta.

Tenreiron työt ovat huolella suunniteltuja kokonaisuuksia, joissa näkyy hänen viehtymyksensä kuvaan ja tekstiin. Kaikkien muiden töidensä ohella hän on myös kiinnostunut tekstiilisuunnitelusta sekä keramiikasta.

Rui Tenreiroa suomeksi:

Metsän pidot (Huuda Huuda, 2010)
Kuti#10 (Kutikuti, 2007)
Glömp9-antologia (Boing Being, 2007)

> Tekijän blogi
> Tekijän kotisivu
> Soyfriends
> Painokelpoinen valokuva tekijästä (JPG)

Veli-Matti ”Läjä” Äijälä (s. 1958) on suomalainen muusikko ja sarjakuvapiirtäjä. Hänet tunnetaan etenkin hardcore punk -yhtyeensä Terveiden Käsien laulajana (1978-).

Äijälän sarjakuvallista alkutuotantoa julkaisivat mm. Kupla, Kannus ja Sarjari, joista viimeinen tekee vieläkin - n. 25 vuoden jälkeen. Vuosina 1990-94 hän toimitti ja julkaisi viisi X-sarjakuvalehteä. Julkaisu nitoi otsikon "Best Bizarre Finnish Comix" alle underground-sarjakuvaa mm. S/M -seksistä ja outsider-todellisuudesta. Lehteä julkaisi Äijälän oma IKBAL-kustantamo (Ismon Karkean Brutaalit Aavikkolevyt), jolla hän tätä aiemmin ja tämän jälkeen julkaisi myös musiikkiaan. Terveiden Käsien lisäksi Äijälän yhtyeitä ovat Aavikon kone ja moottori, Billy Boys, Death Trip, The Leo Bugariloves, The Sultans ja The Kolmas.

Vuonna 1985 Äijälä sijoittui toiseksi Kemin valtakunnallisessa sarjakuvakilpailussa sarjallaan Slemmy. Äijälä on tehnyt kuvituksia levynkansien lisäksi Tähtivaeltaja-lehteen vuodesta 1984. Hän elää ja työskentelee Oulussa.

Läjä Äijälän sarjakuvia:

X (Huuda Huuda, 2010)
Sarjari (Tampereen sarjakuvaseura, 1986-2010)
X-lehti #1-5 (IKBAL, 1990-94)
Kannus (Seinäjoen sarjakuvaseura, 1986-88)
Kupla (1982-83)

> Terveet Kädet
> The Sultans
> The Kolmas
> Aavikon kone ja moottori
> Painokelpoinen valokuva tekijästä (JPG)

Kolbeinn Karlsson (s. 1982) valmistui sarjakuvataitelijaksi Malmön sarjakuvakoulusta. Hän aloitti sarjakuvien teon julkaisemalla monia pienlehtiä, joiden ansiosta häntä luonnehdittiin mm. lauseilla "kristillisdemokraattien pahin vihollinen" ja "sarjakuvan Devendra Banhart".

Karlssonin ensimmäinen sarjakuvaromaani Trollkungen julkaistiin Ruotsissa vuonna 2009 ja seuraavana vuonna Yhdysvalloissa. Se on tarina kahdesta lihaksikkaasta miehestä, jotka synnyttävät toisilleen kaksi lasta. Hän tekee sarjakuvien lisäksi myös animaatioita, joista Sleeping and Dreaming of Food sai tunnustuspalkinnon vuonna 2009 Uppsalan lyhytelokuvafestivaaleilla.

Karlssonin töitä yhdistää vahva, tunnelmallinen, surrealistinen maailma. Ne käyttävät sarjakuvan ja animaation vapautta hienosti. Hänen teoksissaan mikä tahansa on mahdollista. Karlsson eroaa selkeästi vahvasta ruotsalaisen sarjakuvan sosiaalisen realismin perinteestä ja edustaa naapurimaamme uutta nousevaa tekijäpolvea.

Karlssonin sarjakuvia on julkaistu antologioissa Galago, Bang, Le Monde Dipolomatique ja Strapazin. Hän asuu ja työskentelee Uppsalassa, valmistellen parhaillaan animaationsa jatko-osaa sekä toista pitkää sarjakuvaromaaniaan.

Kolbeinn Karlssonin sarjakuvia suomeksi:

Peikkojen kuningas (Huuda Huuda, 2010)
Kuti#7 (Kutikuti, 2008)

> Tekijän englanninkielinen blogi
> Painokelpoinen valokuva tekijästä (JPG)

Kasper Strömman (s. 1974) on pitkä, jalopiirteinen ja tuimakatseinen kuvittaja joka mieluiten työskentelee samettisen lämpimässä kesäyössä, sateen ropistessa vasten ikkunaa. Hänen tummien, sateesta kosteiden hiuksien peittämillä kasvoilla leikittelee silloin ujo, mutta veikeä hymy.

Kasperin piirtäessä hänen kynänsä liikkuu hellästi mutta määrätietoisesti paperilla; ensin varovaisesti kokeillen, sitten päättäväisemmin; rytmikkäämmin, nopeammin, voimakkaammin. Usein hän hämmentyy itsekin näitä määrätietoisia otteitaan ja yrittää vastustella, kuitenkin samalla tietäen ettei hänellä ole siihen valtaa. ”Älä kiusoittele, sinä komea paholainen” hän saattaa silloin kuiskata itsekseen, jonka jälkeen hän rentoutuu ja antautuu leikkiin mukaan.

Lopulta raollaan olevien huulten haukkoessa ilmaa keuhkoihin hän voi tuntea syvää, raukeaa tyytyväisyyttä teoksensa edessä. Ei ole epätavallista että hänen kehonsa silloin värisee kauttaltaan sen kauneuden edessä mikä hänen mielensä on tuottanut.

Ja pian hän on taas valmis antautumaan uuden teoksen luomistyöhön.

Kasper Strömmanilta ilmestyneitä kirjoja:

Kiitos Esteban 2002–2010 (Huuda Huuda 2010)
Tigerkontoret (Söderströms 2009)
The King Nosmo Cookbook (Napa Books 2009)
Hörselhunden Hasse (Svenska höselförbundet 2009)
Susi, joka halusi olla kuuluisa (WSOY 2008)
Sohvaperuna / Soffpotatisen (WSOY / Söderströms 2005)
Around the World With King Nosmo (Napa Books 2005)

> The Kasper Stromman Exclusive Webshop
> Napa Illustrations
> Painokelpoinen valokuva tekijästä (JPG)

Emelie Östergren (s. 1982) on uuden polven ruotsalainen sarjakuvantekijä, jonka teos Pikki ja riikkiset on tehty varta vasten alkuteoksena suomalaiselle yleisölle. Nopealiikkeinen tekijä debytoi vuonna 2009 teoksella Evil Dress, jota seurasi kaksi teosta Mr. Kennethin seikkailuja. Tätä ennen Östergren oli julkaissut töitään pienlehdissä ja antologioissa.

Östergren löysi sarjakuvan ilmaisukseen Berliinissä asuessaan. Hän kiersi läpi alan tapahtumia, tapasi ihmisiä ja huomasi pian olevansa oikea sarjakuvataiteilija. Häntä kiinnostavat erityisesti henkilöhahmot, näiden tukahdutetut tunteet ja alitajunta.

Sarjakuvien lisäksi hän on kiinnostunut esitystaiteesta sekä kaikesta yliluonnollisesta.

Emelie Östergreniä suomeksi:

Pikki ja riikkiset (Huuda Huuda, 2010)
Kuti#5, #7 ja #14-17 (Kutikuti, 2007-2010)

> Tekijän kotisivu
> Painokelpoinen valokuva tekijästä (JPG)

Bendik Kaltenborn (s. 1980) on norjalainen sarjakuvantekijä ja yllätyksiä täynnä olevan Dongery-kollektiivin jäsen. Lukuisten pienlehtien lisäksi hän on kotimaassaan julkaissut palkitut kirjat Six Hungry Men (2006) sekä Serier som vil deg vel (2010).

Kaltenbornin sarjakuvat ovat aidosti hulluja ja aina hauskoja. Hän piirtää sarjansa tunnistettavasti, mutta erilaisia tekniikoita sujuvasti käyttäen.

Kaltenborn on myös animaattori, jonka Tukholman Konstfack-taidekouluun tekemä lopputyö (MA) The End on tarina kuolemasta ja epätoivosta. Hänen töitään ovat julkaisseet mm. New York Times, sveitsiläinenStrapazin ja slovenialainenStripburger. Tällä hetkellä Kaltenborn valmistelee kahta henkilökohtaista näyttelyään sekä uutta sarjakuvateosta mielipuolisesta yritysjohtajasta.

Bendik Kaltenbornia suomeksi:

Ei muistikuvaa (Huuda Huuda, 2010)
Kuti#2, #9 ja #17 (Kutikuti, 2006, 2008, 2010)
Glömp9-antologia (Boing Being, 2007)

> Tekijän kotisivu
> Dongery-kollektiivi
> Painokelpoinen valokuva tekijästä (JPG)

Hanneriina Moisseinen (s.1978) on lieksalainen, kuvataiteilijan koulutuksen saanut sarjakuvataiteilija, joka on omistanut elämänsä kauneuden näkemiselle ja kokemiselle. Sarjakuvien tekemisen lisäksi Moisseinen piirtää, maalaa, tekee veistoksia ja installaatioita, laulaa ja matkustaa.

Moisseinen on tarinankertoja, jonka sarjakuvallinen työ sitoutuu voimakkaasti suomalaiseen kansanperinteeseen. Usein hänen tarinoittensa henkilöhahmot kokevat järisyttäviä tunne-elämyksiä, mihin tekijä kertoo itsekin eläytyvänsä voimakkaasti. Moisseinen yhdistelee ennakkoluulottomasti erilaisia tekotapoja, mm. ompelua ja kirjontaa, venyttäen näin sarjakuvailmaisun muotoa totutusta.

Moisseinen voitti pääpalkinnot Kemin pohjoismaisessa sarjakuvakilpailussa 2006 sekä Voima-lehden ja Vastedes ry:n järjestämässä Yhteiskunnallisen sarjakuvan kilpailussa 2007. Lisäksi hän voitti kolmannen palkinnon Kemin pohjoismaisessa sarjakuvakilpailussa vuonna 2008.

Hanneriina Moisseisen tuotantoa:

Setit ja partituurit – Häpeällisiä tarinoita (Huuda Huuda, 2010)
Sen synty ja muita Vienan hävyttömia ja hulvattomia starinoita (Markku Niemisen kanssa) (Arktinen Banaani, 2005)
Raivoa ja lamaannusta (Teos, 2010)
Glömp #3, 5, 8-10 (Boing Being, 1999-2009)
Kaltio 3/08, 4/07, 3/07, 6/06, 4/06, 5/05 (Kaltio, 2005-2008)
Galago #94, 88 (Galago, 2007-2008)
Kuti #1, 4, 7 (Kutikuti, 2006-2007)
Irtoparta #1, 3, 6 (Hyeena, 2001-2007)
Pikkulinnun ääni ja muita sarjakuvia yhteiskunnallisen sarjakuvan kilpailusta (Vastedes ry ja Voima, 2007)
Kuin mitään ei olisi tapahtunut ja muita sarjakuvia Kemin pohjoismaisesta sarjakuvakilpailusta (Kemin Sarjakuvakeskus, 2006)
Blashyrkh #1-2 (Omakustanne, 1996-1998)

> Tekijän kotisivu
> Painokelpoinen valokuva tekijästä (JPG)

Gary Panter (s. 1950) on Yhdysvaltojen Teksasissa asuva taidemaalari, suunnittelija, muusikko sekä sarjakuvataiteilija.

Hän kasvoi sarjakuvantekijäksi Los Angelesin punk-piireissä ja julkaisi sarjakuviaan paikallisessa Slash-lehdessä. Myöhemmin Panterista tuli yksi Art Spiegelmanin ja Françoise Moulyn toimittaman Raw-antologian vakitekijöistä. Häntä pidetään yhtenä amerikkalaisen toisen aallon underground-sarjakuvan vaikutuksekkaimmista tekijöistä. Panterin moniin suuntiin kurottava tuotanto ja sen räiskyvä, ekspressiivinen ote ovat selkeä inspiraationlähde 2000-luvun uudelle yhdysvaltalaiselle sarjakuvalle.

Panter tekee sarjakuvien lisäksi lähes kaikkea mahdollista kaupallisista töistä opetuksiin ja kuvataiteesta valoperformansseihin. Hänen kuvituksiaan ovat julkaisseet mm. Time Magazine sekä Rolling Stone; Levykansia hän piirtänyt mm. Frank Zappalle. Panter palkittiin kolmella Emmy-palkinnolla Pee-Wee's Playhouse -lastenohjelman taiteellisesta suunnittelusta.

Gary Panterin tunnetuin sarjakuva on Jimbo, jonka lukuisista lehdistä on koottu myöhemmin itsenäisiä kirjoja.

Gary Panterin valikoituja englanninkielisiä teoksia:

Gary Panter (PictureBox, 2008)
Dal Tokyo (Fantagraphics Books, 2008)
Satiroplastic (Drawn & Quarterly, 2005)
Jimbo in Purgatory (Fantagraphics Books, 2004)
Jimbo's Inferno (Zongo Comics, 1999 / Fantagraphics Books, 2006)
Cola Madness (Funny Garbage Press, 2001)
Facetasm, kera Charles Burnsin (Green Candy Press, 1998)
Kaktus Valley -antologia (Fantagraphics, 1990)
Jimbo: Adventures in Paradise (Pantheon, 1988)
Invasion of the Elvis Zombies (Raw Books and Graphics, 1984)
The Asshole (1979)
Hup (1977)

> Tekijän kotisivu

Olli “Hillo” Hietala (s.1985) on syntyjään kuivaniemeläinen, mutta kokee todellisten juuriensa olevan Kemissä, missä hän vietti lapsuutensa. Nykyään Olli yrittää selvitä puulämmitteisessä, lähes 100-vuotiaassa, puutalossa Tampereella.

Olli edustaa sarjakuvablogaajien ensimmäistä aaltoa ja hän piirtää siitä mistä hän tietää eniten, eli omasta elämästään. Bloginsa hän aloitti opiskeltuaan vuoden (2005-2006) Limingan taidekoulun sarjakuvalinjalla ja alkoi myös hiljalleen piirtää enemmän ja enemmän työkseen. Sarjakuvissaan taiteilija käsittelee usein ihmissuhteita, seksuaalisuutta ja erinäisiä ahdistustiloja. Blogissaan Hietala on estoton, värikäs ja välitön.

Vuoden 2008 Helsingin Sarjakuvafestivaaleilla Olli voitti Sarjakuvan Kylli-täti tittelin ja vuotta myöhemmin hän vastasi sarjakuvafestivaalien kuvittamisesta.

Olli Hietalan tuotantoa:

Lihan Himo (Huuda Huuda, 2010)
Raivoa ja Lamaannusta (Antologia, Teos 2010)
Suuri Koirakirja- antologia (Naamakustannus 2009)
Viikottainen sarjakuvastrippi Kalevan Peto-liitteessä (2008)
Naamakirja-antologia (Naamakustannus, 2008)
Sarjakuvia Arvo- lehdessä (2006-)

> Ollin haastattelu Turun ylioppilaslehdestä
> Tekijän blogi
> Naama Kustannus
> Painokelpoinen valokuva tekijästä (JPG)

Kurikassa syntynyt ja myöhemmin helsinkiläistynyt Jarno Latva-Nikkola (s. 1977) on suomalaisen sarjakuvan rasavillejä. Graafista suunnittelua ja sarjakuvaa opiskellut tekijä tunnetaan tummasävyisestä huumorista, hillittömistä henkilöhahmoista sekä sarjakuvien pohjalta paljastuvasta periksiantamattomasta asenteesta.

Latva-Nikkolan sarjakuvia on julkaistu lukuisissa antologioissa tasaiseen tahtiin aina 90-luvun lopulta lähtien. Hänen taiteellinen tuotantonsa sisältää sarjakuvien lisäksi animaatioita, musiikkivideoita, äänitaidetta, maalauksia ja performansseja yhdessä seitsenhenkisen Duuserit-ryhmän kanssa.

Vuonna 2005 Latva-Nikkola voitti Kemin pohjoismaisen sarjakuvakilpailun strippisarjan.

Jarno Latva-Nikkolan tuotantoa:

Jarno Markuksen kauneimmat (Huuda Huuda, 2010)
The Doozers: How Do You Dooz (työryhmä; Smittekilde & Boing Being, 2008)
Tunteiden maisteri (Huuda Huuda, 2007)
Patto 1–4 (Patto, 2004–2007)
Kuti 1–5 (Kutikuti, 2006–2007)
Glömp 1–6, 8 & 10 (Boing Being, 1997–2006)
Sarjari (Tampereen sarjakuvaseura)
Galago (Galago, 2007)
Pieni seikkailukirja 1-2 (omakustanne, 1999–2000)

> Työhuone Kutikuti
> Duuserit
> Painokelpoinen valokuva tekijästä (JPG, Kuva: Hans Viebrock)

Joann Sfar (s. 1971) on 1990-luvulla alkaneen uuden ranskalaisen sarjakuvan tärkeimpiä tekijöitä. Reilusti yli toistasataa teosta tehneenä hän on nuoresta iästään huolimatta myös maansa yksi tuotteliampia sarjakuvataiteilijoita.

Sfarin alkupään tuotannon julkaisi suurimmaksi osaksi L'Association-kustantamo ja tämän Lapin-antologia. L'Association nousi 1990-luvun aikana Ranskan tärkeimmäksi aikuislukijoille suunnatun vakavamman ja vaihtoehtoisemmankin sarjakuvan julkaisijaksi. Sfar oli yhdessä Jean-Christophe Menun ja kuuden muun kanssa yksi kustantamon perustajista.

Sfarin sarjakuvat ovat graafista kirjallisuutta parhaimmillaan - villin luovuuden, taidon, intohimon ja kertomisen halun ylitsepursuavia teoksia. Sfarin tuotanto poikkeuksellisen vitaalista, luonnollista, rikasta ja värikästä. Samaa voi sanoa myös hänen sarjakuviensa hahmoista, joissa tekijä rakentaa taidokkaasti syviä henkilökuvia.

Sfar on tehnyt yhteistyötä lähes kaikkien Ranskan tämän hetken tärkeimpien sarjakuvantekijöiden kanssa, mukaan lukien Lewis Trondheim, David B., Manu Larcenet ja Christophe Blain. Hänen tunnetuimpia teoksiaan ovat suomeksikin julkaistu Rabbin katti, Klezmer sekä Trondheimin kanssa yhteistyössä tehty Donjon-sarja. Vuodelle 2010 valmistui Sfarin ohjaama elokuva Serge Gainsbourgin elämästä.

Sfarin tuotantoa suomeksi:

Pascin (Huuda Huuda, 2009)
Pikku Vampyyri taitaa kung-fun (Arktinen Banaani, 2008)
Rabbin katti 2 (Egmont, 2007)
Rabbin katti 1 (Egmont, 2006)
Pikku Vampyyri menee kouluun (Arktinen Banaani, 2004)

> Tekijän ranskankielinen kotisivu
> Painokelpoinen valokuva tekijästä (JPG)

Michelangelo Setola (s. 1980) on bolognalainen sarjakuvantekijä, joka vuonna 2006 voitti Fumetton kansainvälisen sarjakuvakilpailun. Hänen sarjakuviaan on julkaistu lukuisissa antologioissa eri puolilla maailmaa, mukaan lukien Hamelin, Black, Frame, Orang, Canicola, Sugo, Lo Straniero sekä suomalainen Glömp. Setola on suvereeni piirtäjä ja tarinankertoja, jonka työt käsittelevät yksilön kautta erilaisuutta ja yksinäisyyttä.

Setolan töitä on ollut esillä näyttelyissä mm. Hampurin, Luzernin ja Helsingin sarjakuvafestivaaleilla. Hän oli osa edesmennyttä Canicola-taiteilijaryhmää, jossa hän toteutti teoksen Souvlaki Circus yhdessä suomalaisen Amanda Vähämäen kera. Teos julkaistiin vuonna 2008 yhdysvaltalaisen Buenaventura Press -kustantamon toimesta.

Setolan tuotantoa suomeksi:

Bar Miki (Huuda Huuda, 2009)
Glömp9-antologia (Boing Being, 2007)

> Canicola-ryhmän kotisivut
> Painokelpoinen valokuva tekijästä (JPG)

Tommi Musturi (s. 1975) on Juupajoelta kotoisin oleva sarjakuvataiteilija ja kansainvälisesti palkitun Glömp -sarjakuva-antologian luoja. Hänen töitään on julkaistu lukuisissa julkaisuissa Euroopassa ja Pohjois-Amerikassa. Toivon kirjat on vuonna 2005 alkanut viisiosainen albumisarja, joka ilmestyy myös ranskaksi ja englanniksi. Huuda Huudan syksyllä 2009 julkaisema Samuelin matkassa on puolestaan täysin sanaton fantasiamaailmaan sijoittuva teos. Sarjakuvien lisäksi Musturi on julkaissut useita kuva- ja taidekirjoja.

Musturin sarjakuvat ovat usein sanattomia ja näennäisen tapahtumattomia. Hän hyödyntää symbolismia käsitellen olemassaolon kysymyksiä - yksilöä, yksinäisyyttä, luontoa ja vapautta. Musturi toteuttaa työnsä eri tekniikoilla, piirroksen syntyessä sanottavasta.

Musturi toimii aktiivina Helsingin Sarjakuvakeskuksen toiminnassa ja julkaisee itse sarjakuvaa Boing Being ja Huuda Huuda -kustantamoidensa kautta. Hänen sarjakuvakirjojaan on käännetty ruotsiksi, portugaliksi, ranskaksi ja englanniksi. Musturi työskentelee Helsingin Kalliossa Kutikuti-työhuoneella yhdessä kahdentoista muun sarjakuvataiteilijan kanssa.

Tommi Musturin teoksia:

Speed Gun (Le Dernier Cri, 2010)
To a Stranger (Opuntia Books, 2010)
Big Beat (Editions Humeurs, 2010)
Samuelin matkassa (Huuda Huuda, 2009)
Uni Toivosta (Like, 2009)
Kuti#1-14, yhtenä toimittajista (Kutikuti, 2006-2010)
Glömp#1-10, toim. (Boing Being / Huuda Huuda, 1997-2009)
Death to Most (Boing Being, 2008)
The Doozers: How Do You Dooz (työryhmä; Smittekilde & Boing Being, 2008)
Concrete Floor (Boing Being, 2007)
Toinen Toivon kirja (Like, 2007)
Ensimmäinen Toivon kirja (Like, 2007)
Moving Plastic Castles (Boing Being, 2006)
Stand Alone and Smile (Boing Being, 2006)
Autiomaa Kis-Kis (Boing Being, 2005)
Italo Sport (Hurry! Publishing, 2003)

> Tekijän kotisivu
> Työhuone Kutikuti
> Painokelpoinen valokuva tekijästä (JPG)

Yong-Deuk Kwon (s. 1977) kasvoi lapsuutensa Waegwanissa, Etelä-Koreassa. Hän aloitti opintonsa tavoitteenaan tulla insinööriksi, mutta jätti ne pian kesken keskittyen sarjakuvien tekemiseen. Vuodesta 2003 asti hän on ollut täysipäiväinen sarjakuvataiteilija.

Kwon on yksi korealaisen Sai Comics -kustantamon ympärille kasvaneesta uudesta vaihtoehtoisesta tekijäryhmästä. Tämä tekijäkunta kertoo paikallisesta sarjakuvateollisuudesta poiketen tarinoita omista lähtökohdistaan. Teokset ovat usein omaelämänkerrallisia ja ihmiskeskeisiä - taiten ja hienovaraisesti kerrottuja pieniä luonteiden ja tilanteiden kuvauksia. Huuda Huudan julkaisema Yölinja on tästä oivallinen esimerkki.

Kwon on tuore pienen lapsen isä, ja elää tällä hetkellä Soulissa työstäen sarjakuvaa isoisänsä kuolemasta. Yong-Deuk Kwonia on julkaistu suomeksi aiemmin Glömp9-antologiassa (Boing Being, 2007).

Yong-Deuk Kwonin tuotantoa englanniksi:

The Last Bus (Sal#3, 2008) 
My Love, Young-soon (Sai Comics, 2005)

> Tekijän blogi
> Painokelpoinen valokuva tekijästä (JPG)

Anders Nilsen (s. 1973) syntyi pohjoisessa New Hampshiressä Yhdysvalloissa. Hän vietti lapsuutensa osin synnyinseudullaan, osin Minnesotassa Minneapoliksessa.

Nilsen opiskeli maalausta ja installaatiota valmistuen New Mexicon yliopistosta. Jatko-opinnot Chicagossa jäivät vuoden opiskelun jälkeen kesken taiteilijan päätettyä keskittyä sarjakuvien tekemiseen.

Nilsenin tunnetuimmat sarjakuvateokst ovat riipaiseva omaelämänkerrallinen Don't Go Where I Can't Follow sekä kohta kymmenen vuotta jatkunut Big Questions -sarja. Hän on voittanut teoksillaan kotimaassaan kaksi Ignatz-palkintoa. Tällä hetkellä Nilsen asuu ja työskentelee Chicagossa

Anders Nilseniä englanniksi:

The End (Fantagraphics, 2007)
Don't Go Where I Can't Follow (Drawn & Quarterly, 2006)
Monologues for the Coming Plague (Fantagraphics, 2006)
Dogs & Water (Drawn & Quarterly, 2004)
Big Questions (Drawn & Quarterly, 1999-)

Anders Nilseniä suomeksi:

Sisyfos (Huuda Huuda, 2008)
Glömp 9 -antologia (Boing Being, 2007)
Kuti#5 -lehti (Kutikuti, 2007)

> Tekijän kotisivu
> Tekijän blogi
> The Holy Consumption -kollektiivi

Aapo Rapi (s. 1977) syntyi Savitaipaleella itäisessä Suomessa. Hän valmistui kuvataiteilijaksi opiskeltuaan Tampereella ja Edinbourghissa. Sarjakuviensa ohella Rapi on tehnyt animaatioita, installaatioita ja musiikkia.

Rapin sarjakuvissa luonnollisen värikäs piirros yhdistyy lämpimään ihmisymmärrykseen. Hänen päähenkilönsä ovat usein elämän kolhimia laitapuolen kulkijoita, vanhuksia, alkoholisoituneita taiteilijoita tai arjen tuulimyllyjä vastaan taistelevia ihmispoloja. Rapin sarjakuvissa ei ole olemassa hyvää tai pahaa, vain elämän iloissa ja suruissa pyörähteleviä kosmisia matkalaisia.

Tarinankertojana Rapi on suomalaisen sarjakuvan kentällä poikkeuksellinen kyky. Hänen sarjakuvansa soljuvat luontevina ja monitasoisina läpi lukijan.

Rapi asuu ja työskentelee Helsingissä osana Kutikuti-kollektiivia. Hän myös opettaa sarjakuvan tekemistä lapsille ja nuorille.

Aapo Rapin teoksia:

Naaburger (Huuda Huuda, 2009)
Kuningas Toffee (Huuda Huuda, 2008)
Meti (Arktinen Banaani, 2008)
Kelomökkien mies (Kutikuti, 2006)
Pullapoika / Doughboy (Napa Books, 2005)
Salchov#1-2 (omakustanteita, 1999-2001)
Antologiat: Glömp, Kuti, Laikku ja Ubu

> Työhuone Kutikuti
> Painokelpoinen valokuva tekijästä (JPG)

Amanda Vähämäki (s. 1981, Tampere) vietti parhaat vuotensa Bolognassa kaunotaiteita opiskellen. Valmistuttuaan Vähämäki muutti Helsinkiin, jossa hän nyt työskentelee täysipäiväisesti sarjakuvien parissa työhuone Kutikutilla.

Vähämäen esikoisalbumi Pullapelto julkaistiin suomeksi vuonna 2007. Teos on julkaistu myös italian, ranskan, ruotsin ja serbian kielillä. Vähämäen sarjakuvanovelleja voi löytää lukuisista eri kansainvälisistä antologioista, kuten Glömp, Orang, Canicola ja Galago.

Vuonna 2005 hän voitti sveitsiläisen Fumetto-sarjakuvafestivaalin sarjakuvakilpailun pääpalkinnon.

Amanda Vähämäen tuotantoa:

Äitienpäivä (Huuda Huuda, 2008)
Souvlaki Circus (Buenaventura Press, 2008)
Pullapelto (Daada Books, 2007)
Squirels First (RAM Design, 2006)
Canicola-antologiat (Canicola, 2004-2008)

> Canicola
> Työhuone Kutikuti
> Painokelpoinen valokuva tekijästä (JPG)

Lilli Carré on vuonna 1983 Los Angelesissa syntynyt ja myöhemmin Chicagon taideinstituutista valmistunut sarjakuvataiteilija ja animaationtekijä.

Nuoresta iästään huolimatta Carré on julkaissut viitisentoista omaa teosta. Nämä pienet ja pääosin itse käsityönä tehdyt julkaisut petasivat hänelle paikan Yhdysvaltalaisen vaihtoehtosarjakuvan uuden tekijäkaartin kärjessä.

Pienimuotoisuus on Carrén kohdalla sisällöllinen ratkaisu. Lämmin viisaus ja inhimillisyys paistavat läpi kautta hänen tuotantonsa. Carrén päähenkilöt ovat usein yksinäisiä, erakoituneita ihmisiä, joiden kohtaloista kertominen on kommentti aikamme mahdottomia ihmisihanteita vastaan.

Carrén tähänastinen pääteoks Tales of Woodsman Pete (Top Shelf) sai vuonna 2006 kotimaassaan Eisner-ehdokkuuden. Hän asuu ja työskentelee Chicagossa.

Lilli Carréa suomeksi:

Korpi-Peten kootut (Huuda Huuda, 2008)
Glömp 9 -antologia (Boing Being, 2007)

> Artikkeli teoksesta Korpi-Peten kootut
> Tekijän blogi
> Tekijän kotisivu
> Painokelpoinen valokuva tekijästä (JPG)

Ranskalaiset Florent Ruppert (s. 1979, kuvassa vasemmalla) ja Jérôme Mulot (s. 1981, kuvassa oikealla) tapasivat toisensa Dijonin taidekoulussa. Työparin LED Ventures -lehti poiki pian näkyvyyttä julkaisuissa kuten Black Bile ja Scrap Illustrated. Myöhemmin Ranskan tärkein vaihtoehtokustantamo L'Association kiinnostui heidän töistään ja julkaisi Safari Monseigneur -teoksen Ciboulette-sarjassaan.

Työparin tapa työskennellä on poikkeuksellinen, sillä molemmat ottavat osaa niin käsikirjoittamiseen kuin piirrostyöhön. Heidän sarjakuvansa ovat kahdenkeskisiä keskusteluja, jotka luovat surrealistisia tilannekuvia ainutlaatuisella tavalla. Töiden kerronta on omalaatuista ja uudistavaa ja saa voimaa improvisaatiosta. Tarinat käsittelevät aiheita rasismista seksismiin omalla kylmän toteavalla tavallaan.

L'Association on esikoisteoksen jälkeen julkaissut kolme parivaljakon albumia, joista teos Panier de singe (suom. Apinatarha) palkittiin vuonna 2007 parhaana uutena löytönä Angoulêmen sarjakuvafestivaaleilla. Saman vuoden syyskuussa Ruppert ja Mulot olivat vieraina Helsingin 22. sarjakuvafestivaaleilla.

Ruppert & Mulot suomeksi:

Uhkapeliä (Huuda Huuda, 2009)
Apinatarha (Huuda Huuda, 2007)
Glömp 9 -antologia (Boing Being, 2007)
Kuti5 -lehti (Kutikuti, 2007)

> Tekijöiden kotisivu
> Painokelpoinen valokuva tekijöistä (JPG)